YDINVOIMA OSA 3

Ydinvoima ei oikein toimiessaan synnytä minkäänlaisia ympäristölle haitallisia päästöjä tai kasvihuonekaasuja, mikä tekee siitä varsin varteenotettavan energiamuodon, ainakin fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna. YK:n ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi vuonna 2007 raportin, jossa epäili ydinvoiman olevan suurin yksittäinen tekijä fossiilisten polttoaineiden käytön vähenemisessä. Ydinvoiman suurimmat ongelmat liittyvätkin turvallisuuteen. Miten estää vakavien ydinonnettomuuksien syntyminen, ja mitä tehdä kokoajan kasvavalle määrälle ydinjätettä.

Ydinjäte

Fissioenergiassa atomien halkaisussa vapautuu neutroneita, jotka syöksyvät ympäriinsä halkaisten lisää atomeita, ja näin vapauttaen taas lisää neutroneita. Tämä jatkuva neutronisade synnyttää ydinvoimalaitoksen käytössä ja huollossa syntyvää matala- ja keskiaktiivista jätettä, tarkemmalta nimeltään voimalaitosjätettä. Jotkin ydinvoimalaitoksen rakenteista, kuten paineastia ja siihen liittyvät putket, muuttuvat radioaktiivisiksi tai niihin jämähtää radioaktiivista ainetta. Sekä voimalaitosjäte että mahdollinen purkujäte loppusijoitetaan voimalaitosjäteluolaan. Suomessa ydinvoimayhtiöt Teollisuuden voima Oyj ja Fortum Power and Heat Oy vastaavat itse molemmista jätteistään. Ydinvoimaloiden pääpolttoaine uraani synnyttää halkeamistuotteinaan erittäin radioaktiivista jätettä. Teollisuuden voima Oyj ja Fortum Power and Heat Oy ovat perustaneet Posiva Oy:n, jonka tehtävänä on huolehtia yhdiöiden käytetystä ydinpolttoaineesta, joka loppusijoitetaan Eurajoen Olkiluodon kallioperään.

Ydinvoimaloiden polttoaine valmistetaan kallioperästä louhitusta uraanimalmista, joka jalostetaan ydinpolttoainepuiksi. Uraanipolttoaine pakataan pieniksi tableteiksi, jotka sijoitetaan noin 1cm läpimittaisiin polttoainesauvoihin. Sauvat niputetaan yhteen noin 126 – 265 nipuiksi. Käytetty ja tuore ydinpolttoaine näyttää ulkoisesti samalta, mutta käytetty polttoaine on osaltaan radioaktiivista halkeamistuotetta sekä transuraania. Käytetty polttoaine sisältää edelleen noin 96 prosenttisesti uraania. Uraani, halkeamistuotteet sekä transuraani hajoavat vähitellen muiksi aineiksi, muuttuen lopulta ei-radioaktiivisiksi aineiksi Osa aineista hajoaa sekunneissa, osalla tähän menee miljardeja vuosia. Hajotessaan radioaktiiviset aineet lähettävät säteilyä.

Käytetyn uraanipolttoaineen radioaktiivisuus vähenee vuodessa sadasosaan alkuperäisestä. Polttoaine loppusijoitetaan tavallisesti noin 40 vuoden päästä reaktorista poistamisesta, jolloin sen radioaktiivisuus on enää yksi tuhannesosa alkuperäisestä. Säteilyä mitataan Sieverteinä, joka on saanut nimensä ruotsalaisen säteilysuoja-asioiden asiantuntijan Rolf Sievertin mukaan. 1000 mSv:tä aiheuttaa äkillisesti saatuna ihmiselle säteilysairauden ja 8000 mSv:tä (millisieverttiä) johtaa suoraan kuolemaan. Kun ydinpolttoaine on ollut varastoituna vuoden, se säteilee vielä 50 000 mSv/h. Loppusijoitettaessa noin 40 vuoden päästä polttoaine säteilee vielä noin 3000 mSv/h. Sadassa vuodessa säteily on laskenut tasoon 70 mSv/h ja 500 vuoden päästä saavuttaa säteilytason, jonka suomalainen saa itseensä vuodessa (4 mSv/h).

Olkiluodon onkalo

Posiva Oy rakentaa ydinjätteen loppusijoituspaikkaa Suomen Olkiluotoon. Se maksaa yli 3 miljardia euroa. Onkalosta tulee 420 metriä syvä luolasto, jossa ennen ydinjätteen loppusijoittamista tullaan tutkimaan kallioperän ja ydinjätteen eristeiden käyttäytymistä. Vuosina 2020 – 2114 luolastoon tullaan sijoittamaan 2 500 ydinjätekapselia kunnes se reilun vuosisadan kuluttua suljetaan. Olkiluodon Onkalo on maailman pisimmälle suunniteltu kallioon louhittava loppusijoituspaikka. Maailmassa on noin 400 ydinvoimalaa, jotka kaikki tuottavat radioaktiivista jätettä, joka on lopulta sijoitettava jonnekin. Suomalaiselle osaamiselle on siis todennäköisesti kysyntää tulevaisuudessa.

Säteilyturvavaatimukset edellyttävät, että yksilölle mahdollisesti koituvien säteilyannosten tulee kaikkina aikoina jäädä pienemmäksi kuin 0,1 millisieverttiä vuodessa, mikä on alle kymmenen prosenttia luonnon säteilystä. Määritelmä ”kaikki ajat” tarkoitetaan ainakin 100 000:ta vuotta. Vaikka niin pitkälle on mahdotonta ennustaa, turvallisuusvaatimukset takaavat turvallisuuden jopa yhteiskunnan murennettua. Tällä hetkellä suurimpina riskinä pidetään tulevaa todennäköistä jääkautta, maanjäristyksiä ja sitä että ihmiskunta alkaa näkemään ydinjätteen kiinnostavana raaka-aineena. Tarkoitus on siis haudata jäte niin syvälle, ettei sen käyttöönottoon jää houkutuksia. Sinne menneet tiet ja tunnelit tukitaan niin syvästi, että helpompaa on kaivautua luolastoon umpikallion kautta. Mikäli siihen leikkiin ryhtyy, tietää varmasti ydinjätteen vaaran.