Otsonikerros suojaa planeettamme

Olet varmasti kuullu puhuttavan maapallon otsonikerroksesta – viime vuosien aikana se on ollut näyttävästi otsikoissa. Otsonikerros suojaa planeettamme liialliselta auringon säteilyltä. Se on ehdottomasti tarpeellinen elämisen jatkumiseksi maapallolla.

Otsonikerros suojaa planeettamme

Ilmakehdän kerrosta, jossa voidaan havaita suhteellisesti eniten otsonia, eli hapen kolmiatomista muotoa, kutsutaan otsonikerrokseksi. Otsonikerros sijaitsee 15-50 kilometrin korkeudessa maanpinnasta. Kaikkein korkeimmillaan otsonipitoisuus on noin 20-25 kilometrin korkeudella. Otsonikerrosta ei voi erottaa paljaalla silmällä. Kuvitellaan, että kaikki ilmakehässä oleva otsoni tipahtaisi maanpinnalle. Se peittäisi tasaisena, kolmen millimetrin paksuisena kalvona koko maapallon.

Miten otsonikerros syntyy?

On hauska fakta, että otsoni, joka suojaa meitä auringon ultraviolettisäteiltä, syntyy nimenomaan auringonsäteiden ansiosta. Se syntyy, kun ilmakehässä olevat happimolekyylit hajoavat Auringon säteilyn vaikutuksesta kahdeksi reaktiokykyiseksi happiatomiksi. Nämä kaksi happiatomia reagoivat happimolekyylien kanssa, ja muodostavat otsonimolekyylin. Reaktio on kaikkein voimakkain otsonikerroksen tasalla. Vahvan aurinkosäteilyn ansiosta otsonin muodostuminen on suurinta päiväntasaajalla. Ilmavirtaukset kuljettavat otsonia korkeuksissa aina talviaikaa viettävän pallonpuoliskon napaa kohti. Otsonikerroksen syntyminen on alkanut jo 2-3 miljardia vuotta sitten. Miljardeja vuosia sitten kaikki elämä oli vedenalaista. Otsonikerroksen syntymisen myötä elämä pääsi siirtymään myös maanpinnalle.

Ihmisen toimet vaikuttavat otsonikerrokseen

Otsonilla on tärkeä tehtävä Auringosta säteilevän UVB-säteilyn pienentämisessä. UVB-säteet ovat ihmiselle haitallisia, ja voivat aiheuttaa esimerkiksi ihosyöpää. Ilman otsonikerrosta eläminen maanpäälle olisi käytänössä mahdotonta, sillä säteet polttaisivat ihon ja tuhoaisivat silmät. Lisäksi ne vahingoittaisivat vakavasti kasvillisuutta.On luonnollista, että otsonikerroksen paksuudessa on pieniä heittoja. Mittausten mukaan ihmisen toimet ovat  kuitenkin viimeisten vuosikymmenien aikana heikentäneet otsonikerrosta merkittävästi. Etelämantereen yllä otsonimäärä on vähentynyt jopa 90 prosenttia. Ilmiö on huolestuttanut tutkijoita erityisesti, sillä se on ollut todella nopea ja raju.

Syy tuhoon on löydetty ja tarvittavat toimenpiteet aloitettu. Otsonikato on osattu yhdistää ihmisen aiheuttamiin ilmakehään pääseviin CFC-päästöihin. CFC-yhdisteet ovat fluoria ja klooria sisältäviä hiilivetyjä. Niitä on käytetty laajasti esimerkiksi ilmastointilaitteissa ja jääkaapeissa. Yhdisteitä löytyi lähes jokaisesta kodista, sillä sitä käytettiin paljon myös ponneaineena esimerkiksi deodoranteissa ja hiuslakoissa. 

Hyviä uutisia maailmanlaajuisesti

Kun CFC-yhdisteiden aiheuttamat vahingot tulivat ilmi, maailman valtiot päättivät yhdistää voimansa taisteluun. Vuonna 1989 Montrèalissa solmittiin maailmanlaajuinen sopimus, joka kielsi totaalisesti CFC-yhdisteiden käytön. Viime vuosina tehdyt tutkimukset ovatkin tuoneet loistavia uutisia maailmalle. Otsonikato on saatu pysäytettyä ja otsonikerros alkaa pikkuhiljaa osoittaa toipumisen merkkejä. Muun muassa Nasan mittausten mukaan ilmakehään syntynyt valtava aukko on sulkeutumassa.

Hyviä uutisia maailmanlaajuisesti

Nasassa on onnistuttu todentamaan kemiallisten mittausten avulla suora yhteys siihen, että otsonikerros on korjaantunut sitä mukaa kun CFC-yhdisteiden käyttö on vähentynyt Montrèalin sopimuksen ansiosta. Lähes kaikki CFC-lähteet on saatu tukittua. Vain Kiinan alueella on havaittu mittauksissa vielä pieniä päästöjä, mutta Kiinan hallitun on luvannut löytää vuodot. Otsonikerros jatkaa parantumistaan vahingoista, jotka olisivat voineet aiheuttaa synkkiä seurauksia. Otsonituho alkoi rajusti, mutta myös palautumisen on todettu olevan nopeaa. Se etenee siihen malliin, että tietyillä alueilla otsonikerros voi olla täysin toipunut jo kymmen vuoden päästä. Napa-alueilla toipumisen odotetaan kestävän hieman kauemmin. Tärkeää on kuitenkin, että suunta on oikea. Odotetaankin, että otsonikerros saavuttaa maailmanlaajuisesti normaalin paksuutensa vuoteen 2060 mennessä. Otsonikerrosta elvyttävät toimenpiteet vaikuttavat osaltaan myös ilmaston lämpenemisen hidastamiseen. Tutkijoiden mukaan otsonikehän oheneminen on ollut osatekijänä globaalissa ilmaston lämpenemisessä. Kehän palautuminen tuleekin auttamaan taistelussa ilmakehän lämpenemistä vastaan.

On hienoa nähdä, kuinka maailmanlaajuinen yhteistyö kantaa hedelmää. Montrèalin sopimus todistaa kumppanuuden voiman, ja sen, että muutoksia on mahdollista saavuttaa tekemällä jämäköitä päätöksiä.