Mannerjäätiköiden Vaikutus Ihmiselle

Ilmastonmuutos vaikuttaa moneen ilmiöön maapallollamme. Se nostaa lämpötilaa, mikä välillisesti aiheuttaa äärimmäisten sääolosuhteiden yleistymistä, kuivuutta, merenpinnan nousua ja suurten ekosysteemien kuten korallien kuolemaa. Yksi puhutuimmista ja helpoiten havaitusta vaikutuksista on jäätiköiden sulaminen. Sen selvin vaikutus on merenpinnan nouseminen. Mikäli Etelämanner sulaisi kokonaan, se nostaisi veden pintaa noin 80 metriä, mikä upottaisi useat rannikot ja saaret vedenpinnan alle. Jäätiköiden sulamisella on kuitenkin paljon enemmänkin vaikutusta ilmastoomme.

Jäätikön syntyminen

Jäätikkö syntyy, kun talvella satanut lumi ei jostain syystä ehdi sulaa kesällä. Kun lunta kertyy tarpeeksi, se muodostaa karkearakenteista lumijäätä, jota kutsutaan firniksi. Kun firniä kertyy tarpeeksi, se vajoaa ja muodostuu paineen vaikutuksesta läpikuultavaksi laatikkojääksi. Jäätiköistä pystytään erottamaan kasautumis- eli akkumulaatioalueet sekä vähenemis- eli ablaatioalueet. Kasautumisalueelle kertyy jatkuvasti uutta lunta, ja vähenemisalueella jäätä häviää sulamalla sekä haihtumalla. Jäävuoria syntyy kun meriveden noste irroittaa liian syvälle ulottuvan kielekkeen. Yksi suurimmista irronneista jäävuorista irtosi Etelämantereesta kesällä 2000. Se oli Jamaikan kokoinen jäälautta, jonka sulaminen tulee kestämään vielä kymmeniä vuosia.

Vaikka toisin voisi luulla, jäätikkö ei sula kovinkaan nopeasti. Mikäli esimerkiksi Etelämannerta ympäröivä meri lämpenee ilmaston lämpenemisen seurauksena, se kiihdyttää haihduntaa sillä merialueella, mikä lisää pilvisyyttä ja sateisuutta. Tämä kostea ilma siirtyy alueelle ominaisten tuulten ansiosta Etelämantereen yläpuolelle, jonka kylmä ilmasto pakottaa kosteuden satamaan alas lumena. Näin siis ilmaston lämpeneminen ei aluksi sulata, vaan oikeastaan kasvattaa jäätiköitä. Vasta tarpeeksi korkea lämpötila muuttaa tilanteen negatiivisesti, jolloin jäätiköstä lohkeilee enemmän jäävuoria, kuin mitä se saa lumesta itseensä.

Jääpeite sulaa

Arktinen ilmasto lämpenee noin kaksinkertaista vauhtia verrattuna maapallon keskimääräiseen tilanteeseen. Helpoiten asian näkee jääpeitteen laajuudessa. 25 vuodessa jääpeitteen kesäaikainen minimikoko on kutistunut jopa 10 kertaa Suomen pinta-alan verran. Toukokuussa 2016 merijäästä suli joka päivä Oulun läänin kokoinen alue, mikä on yli 30 prosenttia yli normaalin sulamistahdin. Jääpeitteen pieneneminen vähentää sen ilmastoa viilentävää vaikutusta. Valkoinen jää heijastaa auringon säteilyä, mutta sen alla piilevä tumma meri imee itseensä merkittävän määrän auringon energiaa. Maapallon erilaisten pintojen kykyä heijastaa auringonvaloa kutsutaan albedoksi. Albedon heikentyessä yhä suurempi osa auringon energiasta imeytyy Pohjoiseen jäämereen. Sen vaikutus on huomattavasti suurempi auringon säteilypakotteeseen kuin on arveltu. Se on jopa 25 prosenttia ilman hiilidioksidipitoisuuden muutoksesta viimeisen 30 vuoden aikana.

Metaania ei vapaudu ainoastaan ruoan hajoamisesta kaatopaikoilla tai karjan ruoansulatuksessa. On olemassa jääkiteitä, joita kutsutaan Metaaniklatraateiksi. Ne ovat matalassa lämpötilassa ja korkeassa paineessa muodostuneita jääpalloja, jotka pitävät sisällään metaania. Jäätiköt peittävät noin 11 % maapallon pinta-alasta, ja ne pitävät sisällään valtavasti hiilidioksidia ja metaania, jotka vapautuvat sulaessaan ilmakehään, mikä siis kiihdyttää ennestään ilmastonmuutosta.

Jäätiköiden sulamisvesi on suolatonta makeaa vettä. Kun esimerkiksi Grönlannin mannerjäätikön kiihtyvä sulaminen vapauttaa makeaa vettä mereen, se laskee meren suolapitoisuutta. On olemassa vahvaa näyttöä siitä, että paikallinen suolapitoisuuden lasku voi muuttaa paikallisesti merivirtojen reittejä.  Arktisen jään hupeneminen näyttäisi myös olevan vastuussa kohonneista lämpötiloista Kanadassa sekä osassa Yhdysvaltoja. Normaalia vähempi määrä jäätä talvisin aiheuttaa subarktisille alueille pitkiä korkeapaineen jaksoja, mitkä aiheuttavat poikkeuksellisen kylmiä talvia ja lumimyrskyjä Yhdysvaltain itärannikolle sekä Eurooppaan.

YK:n ilmastopaneeli arvio vuonna 2013, että vuoteen 2100 mennessä jäätiköiden sulaminen tulee nostamaan vedenpintaa enintään 18,5 cm. Vuonna 2016 uusittu tutkimus nosti arvioidun nousun metriin. Se yhdistettynä muiden sulamisvesien sekä veden lämpölaajenemiseen voi vedenpinta nousta jopa puolitoista metriä. Tämä hukuttaisi useita suurkaupunkeja ja pakottaisi miltei sadat miljoonat ihmiset muuttamaan kodeistaan.