KASVIHUONEILMIÖ

Ilmastonmuutoksesta on puhuttu viimeistään siitä lähtien, kun entinen Yhdysvaltojen varapresidentti Al Goren dokumentti An Inconvenient Truth sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 24 toukokuuta vuonna 2006. Dokumentti keskittyi ilmastonmuutoksen aiheuttamaan jäätiköiden sulamiseen. Kaikki tämä johtuu ihmisen toiminnan takia voimistuneesta kasvihuoneilmiöstä.

Kasvihuoneet, autot ja rakennukset missä on ikkunoita reagoivat aurinkoon samalla tavalla. Ne kaikki muuttuvat auringon paistaessa ulkoilmaa kuumemmiksi. Tämä johtuu siitä, että auringon energia pääsee lasin läpi sisään, mutta siitä vapautuva lämpö ei pääse leijumaan ulos, vaan jää lämmittämään sisätilaa. Lämpötilan nousu loppuu vasta kun lämpötilaero sisä- ja ulkoilman välillä on niin suuri, että lasin läpi johtumalla ja raoista virtaamalla poistuva lämpö vastaa suuruudeltaan sisään saapuvan valon energiaa. Maapallo toimii täsmälleen samalla periaatteella. Vaikka planeettamme ei olekaan jättimäisen lasikupolin sisällä,  sen kasvihuonekaasut toimivat ilmakehässä lasin tavoin. Ne päästävät kaiken auringon energian maahan, mutta estävät osaa lämpösäteilystä karkaamasta avaruuteen. Tämä on elämälle maapallolla välttämätöntä, koska kasvihuoneilmiön ansiosta maapallon keskilämpötila on plus 15 astetta. Ilman kasvihuonekaasuja keskilämpötila olisi miinus 18 astetta. Ongelmaksi on muodostunut se, että ihminen on toiminnallaan tehnyt kasvihuoneilmiöstä liian voimakkaan muokkaamalla ilmakehän koostumusta. Kasvihuonekaasujen osuus ilmakehästä on kasvanut, mikä voimistaa kasvihuoneilmiötä ja lämmittää ilmastoa. Tämä ilmiö kokonaisuudessaan, ja siitä aiheutuvat asiat ovat saaneet nimen ilmastonmuutos.

IPCC perustetaan raportoimaan ilmaston muutoksista.

YK perusti vuonna 1998 ilmastotieteen johtavista asiantuntijoista koostuvan elimen IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change, hallitustenvälinen ilmastopaneeli). Sen tehtävänä on arvioida ympäristötutkimusten tuloksia, ja esittää ne ymmärrettävässä muodossa päätöksentekijöille. Kokonaisuudessaan toiminnassa on mukana yli 2000 tutkijaa.

Vuonna 2007 IPCC julkisti tutkimustuloksiaan, missä tutkittiin ilmastoa vuodesta 1900 vuoteen 2000 ja sen muutoksia. Tärkeimpiä julkistuksen kohtia olivat ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu 31 %, maanpinnan keskilämpötilan nousu 0,74 asteella, sekä meren pinnan nousu noin 10 cm. He painottivat, että 15 lämpimintä vuotta oli eletty viimeisen 20 vuoden aikana, ja niistä 11 oli vuoden 1995 jälkeen. Ilmaston lämpeneminen näkyy voimakkaasti erityisesti vuoristojäätiköissä, jotka ovat alkaneet vetäytymään ennennäkemätöntä vauhtia. Useat trooppisten alueiden vuoristojäätiköt ovat sadassa vuodessa menettäneet 80 % massastaan.

IPCC arvion mukaan vuosisadan loppuun mennessä maapallon keskilämpötila on 1,1 – 6,4 astetta korkeampi ja meren pinta 17 cm korkeammalla. Kuivat alueet kuivuvat entisestään, ja kosteat alueet tulevat kärsimään enemmän tulvista. 6 asteen nousu keskilämpötilassa voi kuulostaa pieneltä, mutta esimerkiksi 20 000 vuoden takaisen jääkauden keskilämpötila oli ”vain” 9 astetta nykyistä alempi, ja se riitti peittämään Suomen kahden kilometrin paksuisella jäällä.

IPCC:n ennuste ei ole kiveen hakattu. Ilmasto on hyvin arvaamaton, ja sen kehitystä on erittäin vaikeaa ennustaa tarkasti. Odotettu lämpötilan nousu voi olla jäädä pienemmäksi pahimmista ennusteista, mutta se voi myös olla korkeampi. Varmaa on vain se, että vaikka päästöt lopetettaisiin välittömästi, ilmaston palautuminen kestäisi vähintään satoja vuosia.

Ihmisen toiminta ei ole ainut asia mikä nostaa ilmaston lämpötilaa. Auringon säteilyvoimakkuus ei ole vakio, vaan se vaihtelee ajoittain aurinkopilkkujaksojen perusteella. Myös maan kiertoradan muutokset sekä tulivuoren purkaukset saattavat vaikuttaa globaaliin ilmastoon.

Maapallon nielut sitovat kasvihuonekaasuja

Ilmastoa lämmittävien ja viilentävien päästöjen lisäksi on olemassa nieluja, jotka sitovat itseensä kasvihuonekaasuja. Esimerkiksi jopa kolmannes ihmisen aiheuttamasta hiilidioksidipäästöistä on imeytynyt meriin. Valitettavasti ilmaston lämpeneminen heikentää merten kykyä imeä itseensä kasvihuonekaasuja. Maapallo myös pitää sisällään paljon erilaisia kasvihuonekaasuja. Esimerkiksi jäätiköiden sulaessa vapautuu valtavat määrät erilaisia kaasuja kuten metaania ja hiilidioksidia.